Eilen ensimmäisen kerran olo oli jotenkin "normaalimpi", tajusin, että ehkä olenkin vähän laihtunut. Ihan järkyttävän outo tunne. Mahdun tekemään eri asioita, pääsen tekemään eri asioita hoikempana, tämä on ihan hämmästyttävää! Tämmöistä tunnetta ei ole mulla koskaan ollut. Tähän mennessä en ole edes huomannut mitään eroa itseäni peilistä katsoessani, että olisin laihtunut, ainoastaan vaatteista on huomannut... Mutta en kylläkään nytkään huomaa peilistä katsottuani rehellisesti sanottuna mitään eroa vanhaan (ehkäpä johtunee siitä, että muutos tapahtuu niin hitaasti ja olen monesti mennyt takapakkia...), enkä vieläkään, mutta tuo tunne, että mahtuu tekemään asioita (siis mahtuu paremmin kulkemaan ahtaistakin paikoista yms yms...) jne...
Yhden ihanan asian olen myös huomannut nyt syksyllä laihduttuani, enää minusta ei puhuta niin paljoa, viime talvena kun saatettiin ivata jne minua ja erästä toista koulussa olevaa tyyppiä, mutta mäpä olen nyt laihtunut ja enää minusta ei puhuta! Se on ollut todella vapauttavaa, rentouttavaa. Kouluun on kivempi mennä, kun ei pelkää, että mitähän ne muut mahtavat tänään sanoa... Vaikka välillä koulussa on edelleen ahdistavaa olla, tuntuu että kaikki puhuvat minusta, tuijottavat minua, avaavat suunsa kuinka heidän tekisi mieli sanoa minusta minulle jotain, kuinka kaikki nauravat minulle ja kuinka minä täytän oven suut ja käytävät niin, että muut eivät pääse kulkemaan ollenkaan ja että kuinka muut katsovat kun lattia tömisee allani. Todella ahdistavaa, mutta tuostakin pääsee eroon sillä yhdellä tavalla. Painon pudotuksella.

Vaa'alle voisi raahautua jossain vaiheessa... Mutta nyt, heis...