Kerrassaan kauheen paha olo.:S OKSETTAA. Oon syönyt ihan liikaa! Ihan oikeesti. Alan palaamaan saamaan entiseen syömistyyliini, mikä on huolestuttavaa.

Syömiset:

-näkkäri koulussa, n. 30kcal

-jäätelö n.300kcal

-suklaavanukas monta monta kaloria, varmaan jotain 300kcal

-jotain 6kpl karkkeja, kaloreita varmaan ihan hirveesti, sanotaan 180kcal

-2x kurkkupastilliaskeja, mitä niissä nyt oli 92kcal/per aski eli 184kcal

-kismet-patukka 275kcal

-kalapihvi, mitä siinä 170kcal?

-pätkis-patukka, en nyt muista sen kalorimäärää... 490kcal/100g mut siinä on 18g eli toi 490 jaettuna viidellä... noin 100kcal.

-cocis light 2-4kcal?

-jääteetä oon sit lipittänyt, mut en sitä nyt jaksa laskea...

En muista nyt muuta, mut varmaan oon syönyt enemmänki...

Joo, et en kyl liian vähää ainakaan syö!

YHTEENSÄ 1011kcal! Jotain niin järkyttävää! Ei siinä olisi ollut yhtään mitään jos olisin syönyt sen tuhanennen kalorin verran vaikka vihanneksia, hedelmiä ja muita "normaali"-ruokia. Tai no sit olisin kyl tosi paljon saada syödä ku ei hedelmissä ja vihanneksissa niin paljoo kaloireita ole.

Jos joku nyt sattuu lukemaan tätä minun blogiani, ja osaa laskea peruskulutuksen (olen kokeillut laskea erilaisten laskurien avulla, mutta tuo edellinen kirjoitus todistaa sen, että se ei näytä totuutta! Joo just!) niin voisiko joku ystävällisesti laskea mun peruskulutuksen? Itse en osaa tai sitten voin saada väärän tuloksen ja kaikki menis perseelleen. Paino nyt varmaan ainakin 90kg, pituutta 165cm (haluaisin kasvaa vielä 5cm, mutta en tiedä, kun viime vuodesta olin kasvanut semmoiset 1cm! Ja ku vuoden mun pitäis viel kasvaa...) ja vyötärö varmaan joku 100cm! Emmä oikeen sitäkään oikeen osaa ottaa... Ku en oikeen tiiä mistä kohtaa sen otan. Ja kun saan otettua silleen et joskus näyttää 103cm ja joskus 93cm. kiitos ;D

Huomenna alan karkkilakkoon. (Taas ihan varmaan yksi lupaus, jonka rikon!) Mutta oikeasti. Ei tästä tule mitään jos tää jatkuu näin! Mä lihon ihan heti takasin ja se ei oo terveellistä olla niin lihava tässä iässä varsinakaan!

Huomenna en syö karkkeja! En syö jäätelöä tultuani koulusta kotiin! Otan leivän! En oikeesti saa syödä niitä karkkeja! Se on vaan ihan sitä et on pakko syödä jotain! Tulee vain semmoinen tunne (joka on niiiiin tuttu, ja joka just kuulu(u) siihen mun syömisjuttuuni. et söin ja söin jne. olen varmaan kertonut.) on pakko syödä. Ei ole nälkä. Ei tee hirveesti edes mieli mitään. Mutta on pakko syödä. Pakko mennä jääkaapille/kaapille, etsiä jotain syötävää, syödä, ottaa lisää, mennä pois kaapilta, mennä parin minuutin uudelleen syömään. Makean himoa varmaan joo, mut sillon ku mä aikasemmin olin samassa syömis-tilanteessa mä olin syönyt!

No ihan sama. Ei jaksa.

(tiedän olen todella pessimistinen, tarvitsisin vain kunnon potkun perseeseen ja KOVAA!)

Myöhemmin klo 21.45

Olo on edelleen todella kamala, en muista koska viimeksi minulla on ollut näin kamala olo. Vähemmällä syömiselläni olo on ollut PALJON parempi! Asiaa varmasti auttaa kun söin kaksi rasiallista/askia kurkkupastilleja jossa on ksylitolia. Vatsa vain meni entistä sekaisemmin kun vatsa on muutenkin vähän herkkä ksylitolille (kun viimeksi niitä söin ei tullut mitään, joten elin oletuksessa että tänäänkään ei tule mitään ksylitolista...) Äsken sitten istuin kymmenen viisitoista minuuttia vessassa....

Kiitos Sinttu kun kommailet, on ihanaa kuulla että edes joku on kiinnostunut oikeasti (en hae tällä mitään huomiota, pääasiassa tätä blogia olen oman itseni vuoksi itselleni kirjoittanut)Ja eihän sinun tarvitsisi edes vähät välittää ja siksi kiitänkin! No voi olla että olisi. Äidille en jaksaisi taas kertoa kaikista asioistani, hänellä on muutenkin rankkaa eikä hän aina jaksaisi vatvoa minun asioitani. Ja terveydenhoitaja, noh mulla on vähän semmoinen käsitys terveydenhoitajista, että ne tekee vaan työnsä, ei niitä oikeesti kauheasti kiinnosta syvemmin kenenkään oppilaan asiat, vaikka enhän minä ole kuin kerran tuon terkan kanssa jutellut. Ja sitten mulla on myös pelko, ettei ne kumminkaan ymmärtäisi minua vaikka puhuisin. Nyt olen sitä mieltä, että voisin ehkä onnistuakin muuttamaan ruokavaliotani.

Ja tämä idea laihduttaa itse, tuli siitä kun vanhempain sanoivat, että minun pitäisi pudottaa painoa jne. Sanoin, että tarvitsen tukea, muuten en onnistu! Silloin olin onnistunut laihduttamaan sen 2kiloa terveydenhoitajan kanssa oikein menetelmin. Hän tuki minua ja kehui siitä kahden kilon pudotuksesta. Ei kauhen suuri muutos, mutta kumminkin! Tuli hyvä mieli ja tsemppausta! Kun äidille sanoo et jes! oon laihtunut kilon, hän todennäköisesti sanoo että hyvä sit vaan viel lisää tai jotain siihen tyyliin ettei riitä, enemmän! Ja sitten tulee turhautunut olo, kun on itse ollut niin innoissaan yhdestäkin kilosta. Elin pitkään siinä ajatuksessa etten laihdu ennenkuin joku tukee minua. Itsekästä. Itse minun on kilot kannettava ja itse niitten kanssa elettävä tai tehtävä asialle jotain. Ja nyt tässä olen.