Paino jossain lb-jutuissa ehkä jotain 30lb juttua. (joojoo, sanokaa että sen saa vaihdettua sieltä pohjasta takaisin kg, mut mä en saanut *tyhmä tyhmä*) Ihan sama.

Leikkiä mittanauhan kanssa:

Vyötärön kapein kohta 87-88cm

Vyötärön levein kohta/napa 93-94cm

Reisi 63,5-65cm

Lantio 107cm

Käsi ("allit") 32,5cm

Jotenkin vaikuttaa, että mikään ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Vyötärö ehkä vähän pienemmäksi, mutta sekin edelleen järkyttävän kokoinen!! Reidet yhtä paksut... Lantion mittaamisen kanssa oli vähän ongelmia, koska muistaakseni viimeksi kun mittailin ne olivat 106cm ja sitten kokeilin niin kyllähän sen niinkin voi ihan hyvin ottaa, mutta mutta jotenkin noh ihan sama.

Etsin viimeisimmän mittauskirjoitukseni. Palajan pian

No empäs sitten löytänytkään niitä vanhoja merkintöjäni... Jotain muistan niistä mitä olen mittaillut, mutta en sitten varmaan olekkaan kirjannut tänne. Vyötärö on ollut aina jotain 95cm, parempaan päin, mutta ihan liian iso maha O_O  Tuo vyötärön kapein kohta on aina ollu kans jotain 88cm. Reidet jotain 63cm varmaan... Lantio 106cm tai jotain... Kädet viime mittauksessa 36cm! :O

Eniten inhoan itsessäni mahaa, se on niin järkyttävän suuri. Kamala kamala kamala. Olen alkanut tekemään 50-60 vatsalihasta joka ilta, ehkä se alkaa jossain vaiheessa näkyäkin?
Sitten seuraavaksi inhoan rintojani. Ne ovat KAMALAT.
Sitten tulevat takapuoleni ja reiteni! Inhottaa katsoa kävellessä jalkojani kuinka lyllerrän! Hyi hyi hyi.
Todella inhottavaa.

Tulin jutelleeksi tässä yksi päivä vanhan luokkalaiseni kanssa, meille tuli riitaa joskus sen jälkeen kun muutin sieltä kaupungista pois tänne. Hänen mielestään olin muuttunut "teinimäisemmäksi" jne. Ja ei sitten sen illan jälkeen olla kauheasti yhteyttä pidetty... Joskus vain kysytty "moi mitäs sä?" "hyvää sä?" "hyvää" ja siinä se. Mutta nyt hän rupesi selittämään kaikkea mitä me joskus yhdessä teimme. Toivon todella, että hän ei sitten koskaan saa luettua tätä.
Meillä oli joskus yhdessä oma laihdutusprojektimme... Hän painoi silloin jotain 63kg ja hänen tavoitepainonaan oli 55kg. Itse painoin 74kg ja sanoin hänelle painavani myös jotain 60kg. (aina hävennyt painoani) ja sitten nonii, yritettiin "laihduttaa" *repee, mitä me oltii jotain nelosluokkalaisii*
Ja sitten hän kertoi kuinka on lihonut vain ja aloittaa syksyllä pilateksen kotijumppavideolta :D
No me sovittiin siinä jne. Ihan kivaa sopia sen kanssa, sain uuden motivaation laihduttaa. (hän näki mut viimeksi joskus keväällä 06.... jolloin painoin jotain 89kg... kait)
Haluan olla laihempi kuin hän. 
Mutta ongelma on juuri se, että hän näki minut viimeksi silloin, eikä tiedä että olen laihtunut jo mitä nyt jotain 11kg... Hän toki kysyi, että olenko laihtunut tai jotain, mutta sanoin vain "miten sen nyt ottaa" (juttelimme siis mesessä... emme kasvotusten ;P) ja niin... Olisi todella hienoa "leveillä" tuolla saavutuksellani, mutta toisaalta jos en nyt saakkaan enää painoa alaspäin se olisi todella noloa ja toiseksi jos hän ei ole ikinä painanut mitään 97kg niin se olisi todella noloa, että olen tosiaankin painanut niin paljon.

Tänään olen pitänyt tiiviisti tuon asian mielessäni, ja silti minulla on ollut kauhea makeanhimo... Äiti kun osti kaksi pakettia suklaatuuttejakin... Meinasin ottaa, mutta sain koottua itseni juuri tuon jutun takia... Mutta, silti söin jo näin paljon...

-4keksiä (en saanut pidettyä näppejäni irti)
-4 paahtoleipää (yritin taltuttaa koko aamun makeanhimoani...)

Okei, täytyy myöntää, mä en pysty olemaan päiväkään syömättä karkkia/herkkuja. En vain pysty, tulen kiukkuseksi ja on kokoajan nälkä, ajatukset pyörivät vain ruuassa jne. Mutta jos teen kopromissin itseni kanssa, saan syödä VÄHÄN jotain päivässä. Saan syödä jotain herkkua kohtuuden rajoissa. Esim tänään en ota enempää, koska söin jo 4 keksiä. Siinä tän päivän herkut. Mutta toisaalta, silloin kun laihdutin terveydenhoitajani kanssa joskus viidennellä luokalla tai neljännellä en muista... niin hän sanoi, että joko niin, että kerran viikossa karkkipäivä tai joka päivä joku ihan pieni karkki. Äitini mielestä karkkipäivä olisi parempi kuin se, että joka päivä jotain, koska sitten se joka päivän "pieni herkku" saattaisi kasvaa kokoajan isommaksi. No eipä toiminut karkkipäiväkään...

Joten, joka päivä joku ihan pieni. (no onko neljä keksiä "joku pieni"?)
No en tiedä. Päiväkerrallaan.